Vaikka olenkin poistunut joukostanne, haluan olla mukana!

"Mieli on muotissaan
kun taakseen katsahtaa
uskaltaa..."


 

rajan taakse mieli halaa

vaan enkö koskaan sieltä palaa

vierailla voisin salaa

uskoa toisiin valaa

vallata toivolle alaa

leikkien iloista kalaa

taakse rajan mieli halaa

siellä haluaisin palaa

la-laa la-laa

Kas see on jama, luuletus või juhuse jutlus?

Kas see on tölplase töö või pudrupea puhkus?

Kas see on õpihimulise rõõm ja rahuldus?

Igatahes see on rohkem kui kiire kirikursus,

kuna kõik on kogu aeg grammatikapurjus.

See on diskreetsete diletantide keelesuplus.

See on nii tubli tutvus kui lahkumise kurbus.

Kas see jüngrite jamaluuletus on meie kaalutlus?

Jah. See on eestikeele kursus!

                      Kuressaar, 2006

(Voikkaa, Kemijärvi, Summa, jne)

Sinä aamuna

kun tehtaamme suljettiin

                                            oli kahvit juotu jo kuudesti.

Tuona iltana

                      kun kapakkaan kuljettiin

                                            väki vaiti viikkoa muisteli.

Yöllä nukkunut

                      ei kuittikaan kunnolla

                                            unet uudet pitivät valveilla.

Aamuyöstä ei ymmärrä

                      miten nukkumatta

                                            jaksaa herätä.

Aika, ihmisen keksimä

                      muiston murusien siivilä.

Tähän täytyykö tyytyä

                      viha voimatonkin salata?

Aika, aika on ainoa

joka surun pois voi halata.

Ihminen on muuttunut kuumailmapalloksi.

Palloon pumpataan koko ajan lisää kaasua, jotta se kohoaisi aina vain korkeammalle, korkeammalle. Kun kaasu loppuu, niin jälki on rumaa.

Ihminen tarvitsee ankkureita. Muistijälkiä menneisyyteen. Juurien tunnistamista. Tyhjäpäinen lentäminen tarjoaa hetken nautinnon. Kauhean kankkusen.

Irrallisuuden

tyhjyyden

turvattomuuden

turhuuden

tunteen.

Ei yläilmoista, pilvien yläpuolelta näe maahan asti.

Ei yläilmoista tajua, että vastaukset kaikkein tärkeimpiin ihmisen esittämiin kysymyksiin ovat siellä mistä lähdettiin. Lähellä. Arjessa.

R  O  C  K

kuilun reunalla rokkikukko jyrää

maailma loppuu eikä se haittaa

elämä on muutakin kuin työlästä tyrää

arvot asentoon ahmijakin laittaa

päässä poikasten hullu huuto piinaa

vedetään vedetään vedetään viinaa!

suuhun sullotaan siementä ja sientä

antaa laatan lentää

taivaaseen kun entää

rokkarin pilvessä mikään ei oo pientä

otetaan ohraa kunnes lähtee taju

mahtavalle maistuu paskankin haju

otetaan ohraa kunnes lähtee haju

helppo on heitellä njet njet snaju

antaa kaiken lentää

taivaaseen kun entää

Missä on raamit, missä on raja?

Sisuksista kaikuu: aja, aja, aja!

Vauhdistako tulee vapauttaja?

Missä lie on vauhtihullun vastuu?

Kusta niin päässä, että hiuksetkin kastuu.

Enkelparven tie, kohta luokse vie.

Ruumiitten rinnalla kaahari astuu.

Kahjot kuskit kuittaa ja kiittää.

Oman onnensa onaniaan liittää.

Murhetta, surua ja tuskaa siittää!

Nyt riittää, riittää, riittää!

Ohitse kiitää kallioleikkaus.

Tähänkö tuikataan tekijän teikkaus?

Vihoviimeinen veto ja veikkaus!?

Niin pelle petaa kuin multa makaa.

Omat heinänsä haudaltaan niittää.

Mutta voiko niitä uhreille jakaa!?

Ei! Nyt riittää, riittää, riittää!

Missä lie on vauhtihullun vastuu?

Kusta niin päässä, että hiuksetkin kastuu.

Enkelparven tie, kohta luokse vie.

Ruumiitten rinnalla kaahari astuu.

Näen sinut lavan reunalla

katse tosi kaukana

kutsun sua neiti Niitiksi

pukeudut sä aina siististi

Mutta minkä vitun takia

pääsi sotket paskalla

Mieti

neiti Niitti

mieti

Mieti

neiti Niitti

mieti

Miksi haaveilet vain eilistä

arki löytyy peilistä

Etkö näe minkä takia

solmu kiertyy kaulassa

Mieti

neiti Niitti

mieti

Mieti

neiti Niitti

mieti